Duha...

Jei, E sai sitten duhan. Ja vkl vapaa, suunnitelmissa lapsimessuilua. Pläh!

Mutta mutta, kevät ja kukat on täällä! Västäräkki bongattu. :)

 

Ja en muuten kestä, Jumbon välikausiverme tarjonta  on tod. huono!!! Ei mitään kivvaa löydy enää. Tyydyin ostamaan -50% alella Jonathanin haalarin tolle nuorellemiehelle. Ihan kiva vihreä väri, mutta aiemmat kokemukset eivät ole olleet mitenkään hyviä. Saas nähdä kuin käy... Moloa olisin havitellu. Mutta ei.

 

Tulipa vaihdettua rengakset autoon. Koko perheen voimin puuhattiin ja käytiin hakemassa urakkapizzat. Simakin on pullotettu, tosin simapullojen tyhjennys oli se rankin osuus. Kevyt pikku iltapäivä känä. Ja mistä vetoa, huomenna on darra! Kun ei ihan hirveenä noita nautintoaianeita ole tullut tuhlattua männävuosina. :)

 

Tämä on pikapostaus, joskos huomenissa enemmän.

 

 

Aurinko hoi, missä olet?

Eilen oli niin ihana auringonpaiste kun talsin töihin. Lupasin vielä lapsille lähtiessäni, että mennään pyörilemään illasta. Onneksi lisäsin, jos ei sada. Ilalla tosiaan satoi ja näytti ihan syksyltä. Mitä nyt oli valoisampaa. Mutta ei haittaa, lumi sulaa! Vaikka tykkäänkin talvesta, sais tää jo riittää. Eniten inhoan tollasta märkää ja tuulista keliä, sillon ei auta vaikka mitä olis päällä niin aina tulee vilu.

 

 

Ja mä sain mun käsityöprojektin valmiiksi! Aika yöpukujahan niistä tuli, mutta valmiita!

 

Toi tyynyjono lattialla on muuten sitten juna. :)

Käytiinpä keskiviikkona E:n kanssa ravintoterapeutillakin. Neuvolasta laittoivat kun kuulemma painokäyrä niin korkealla. Toisaalta ihan hyvä että ajoissa puututaan, mutta toisaalta en ymmärrä miksi E:n sinne piti mennä. Se on aina ollut tollanen patukka. Joo tottahan se on, että korjattavaa löytyy ruokavaliosta. Mutta mitään uutta ei ilmennyt. Seuraavaksi pitäisi saada varattua aika tuonne hammashoitoon, molemmille... Operaatio jo sinänsä.

 

Ja hittovie! Mä olen mennyt hukkaamaan mun työpuhelimen! Ja arvatkaa vaan nolottako soittaa pomolle asiasta... Ei auta itku markkinoilla, nöyristelemään vaan. Onneksi edes laite oli mun oma!

 

Huomasin just, että on taas vaatetta kertynyt lasten kaappiloihin ihan hyvää tahtia. Eilen hain postista Kulörin hupparin ja farkut. Tytölle niitä meinasin, ja niistä tykkäsikin kovin. Mies oli sitä mieltä että ihan poikamaiset. Onhan ne jos yhdessä käyttää, erikseen ei niinkään. Ja miten ihanan paksu ja pehmeä se huppari!! Aarrekidiä on myös reilulti kaapeissa, harmi vaan että varsinkin tuo paratiisi-kuosi nukkaantuu niin herkästi. Nyt pitäisi muuten löytää kivat kaverit punaisille pussihousuille.

 

E sai joululahjaksi Benettonin hupparin, ihan hirveesti sitä ei olla käytetty ja nyt jo ihan nyppyinen. Petyin. Samoin Popin graffiti huppari on ihan valkoisessa nöyhtässä. Tosin on sitä käytetykin. Popista puheen ollen, ihan hirveesti en ole viimeaikoina mitään kivaa sieltä löytänyt. Kesämallistokin oli aika hmm... tylsä?

 

Blingon farkut, jotka tilasin lokakuussa tulivat viimein! Mukana oli 23€ ale-kuponki. Netistä kun katselin, niin ihan hirveesti ei sieläkään ollut sellaista mikä nappaisi. Tai ne mitkä olis ollu niin oli koot loppu. Harmi!

 

 

Näistä Marimekon sadetakeista olen tykännyt hurjasti. Ovat myös keränneet ihastusta kanssaeläjiltä. Toi O:n takki hassusti tossa kuvassa kuristen alla, mutta on kaunis A-linjainen. Anoppi. <3

 

Muttamutta, töihin mars! 

 

 

Käsityöihme

Tänään aion aloittaa projektin shortsihaalarit lapsille. Ja aikaraja on tämän viikon loppu. Piste.

 

Harmi vaan, ettei Eurokankaassa ollut juurikaan mitään inspiroivaa. Ja nyt ei ehdi netistä tilata, menee vielä innostus ohi! Vielä täytyy siis omista jemmoista ne jujut niihin keksiä. Taidotkin varmaan sen verran ruosteessa, että ratkojalle on käyttöä. Lapset vakaasti lupasivat käyttää niitä mitä taion... Saas nähdä annanko itse luvan käyttöön...  :D

 

Eikä tuottanut parvekkeen kevätvalmistelut toivottua tulosta asuntokauppoihin... Hittolainen. Ei kai tää nyt NIIIN karsee ole, ettei kelleen kelpaa. Ottaa aivoon.

 

Ukko sanoi että tänään alkaa dieetti. Pittääkö mun siis salaa syödä ne kaksi suklaalevyä tuolta kaapista, vai järjestetäänkö herkkujen tuhoajaiset ennen dieetin alkua. Pitäisi ostaa uusi blenderi, vanha kun päätti irtisanoutua. Pakastin täynnä marjaa, olis hyvä tehdä juominkeja.

 

Se mun yritysjuttukin taisi kariutua. No, ehkä parempi niin. En tainnut olla vielä valmis. Jos koskaan olen. Palkoillisena on kuitenkin suht turvattua. Niinkauan kun homma toimii ja pelittää. Ja saan vielä elätellä toiveita kolmannesta? Näillä viimeaikojen supermom näytöksillä ei ehkä olisi se kaikista viisain veto. Vai rauhoittaiskohan se mieltä, että saisi vielä muutaman vuoden aikaa lisää päättää miksi ruveta isona. Tai iso mä jo olen, mutta aikuisena.

 

Toisaalta olen hirveän paljon hälläväliä-tyyppi. Asioilla on tapana järjestyä. Toisaalta kun haluan kaikki mulle heti nyt. Se tuo taas epävarmuutta. Kokoajan on olo, että jotain puuttuu. Vielä ei ole täydellistä, ei riitä, ei ole tarpeeksi. Lisää palkkaa, uraa, valtaa, tilaa, matkoja... Lista on loputon.

 

Toisaalta, miksi pitää olla hieno auto ja kallis asunto (nimenomaa asunto, ei koti), merkkituotteita ja rahalla saa- kulissia. Meillä on kaksi tervettä ihanaa lasta, oma riittävän iso koti, hyvä auto, mökki, ystäviä, vakituiset työt, vakaa liitto... tämäkin lista on aika pitkä. Niin miksi helvetissä tämä ei muka riitä!!

 

Jotain puuttuu... mutta mitä?!

Blää

Ei huvita. Ei jaksa. Ei kiinnosta. Väsyttää. Siis ihan totaalisen lysähtänyt olo. Mikä lie kevät masennus. Aivan älyttömästi olisi kaikkea kiinnostavaa ja mukavaa puuhaa taas mielessä ja tulossa. Mutta ei, ei vaan irtoa.

 

Suunnittelin tekeväni lapsille kesäksi shortsihaalarit ja muutamat paidat. Olisi kiva virkata muutamia pieniä pitsiliinoja, ja somistaa niillä muutama kassi. Pari kangaskassiakin olisi kiva tehdä. Kummitytölle joku kiva kesämekko ja siihen huivi. Syksyä ajatellen heijastinnauhasta saisi virkattua tai muuten vaan askarreltua jotain kivaa. Kransseja olisi mukava näpertää, samoin parvekeen laittaminen kevät asuun voisi alkaa. Ylipäänsä lasten kanssa olisi kiva askarrella ja puuhata. Tällä fiiliksellä se tosin varmasti päättyisi riitaan. Pinnaa lähes nolla ja innostus kestää ehkä 5 min. Yksi ilta tehtiin Hama helmillä juttuja, hikiseen jaksoin väsätä yhden "pannunalusen". Taideteokset odottaa vieläkin silittämistä...

 

Ihan älytön fiilis. Ideoita, hinkua ja halua olis tehdä kaikkea, mutta ei sitten kuitenkaan. Aloittaminen tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Ehkä ensi viikolla?

 

Töihommatkaan ei innosta, vaikka ei niissä mitään vikaa tai valittamista ole. Ihan totaalinen BLÄÄ!

 

Käväsimpä kuitenkin hullareilla, ristus miten paljon porukkaa! Enkä kyllä edes tiedä mitkä siellä tänä vuonna niitä oikeita löytöjä oli. Piti miehelle hakea partakoneen teriä, mutta en löytänyt...

 

Tän viikon valonpilkahdus oli kun pääsi hyvän ystävän kanssa kahvittelemaan. Ihanaa! Kerroin hänelle tuosta yrityssuunnitelmasta, hänellä kun taitoa ja tietoa riittää oman yrityksen tiimoilta.

 

Nyt vaan pitäisi mun ihan aikuisten oikeasti ryhtyä tositoimiin jos koskaan yrittäjäksi aion. On paljon sellaista lippu, lupaa ja anomusta mitä pitäisi laittaa vireille. Tietysti olisi hyvä tehdä päätös mihin tämä yritys fyysisesti tulisi sijoittumaan. Vallilan makasiinit kiehtoo omalla tavallaan, mutta vuokra voi olla sen verran hurja, että ei kannata edes haaveilla. Jostain sieltä seutuvilta, tai Töölöstä olisi aika kiva saada oma kivijalkaliike. Huom olisi. :)

 

Tässä on ollut blogihaasteena sotkukotien kuvat, hahaa! Kerrankin voin ottaa osaa. :) Tässä muutama herkkuotos.

 

Kylppärissä päästy ihan jopa pyykkien lajitteluun asti.

Keittiössä saunaoluset vielä aamulla pöydällä ja iltapalalautaset levällään.

Petaamatta.

 

 

Valoisa tulevaisuus?

No hihhei ja hurraa. Nyt olisi mahdollista päästä mukaan yritykseen, jonka perustamisesta olen tässä tuumaillut tovin. Suht samalla idealla mitä mulla oli... Ja mitä tää tekee! Alkaa hannaamaan! Voi urpous... No, jos mulla ei olisi tuollaista velkataakkaa, niin olisin varmasti jo perustamassa putiikkia... Voihan velkojen velat!! Ehtiiköhän vielä pistää Euro Jackpotin tulille....

Ja että, velat velat. Mutta Hööltä on tullut aikasta ihania juttuja. Tämä mun mustavalkotehosteväri innostus vaan jatkuu. Tämä tietysti aiheuttaa pientä tuskaa vaatekaappien suhteen... Kun pitäis saada pistää kaikki uusiksi. Ja eka tietty pitäis jotain myydä poiskin. Ostajat huhuu!!

Sunnununtaina oli Mr. E:n lätkäturnaus. Hyvin meni, ei yhtään omaa maalia! Hyvä HJK! Aika hurja miten jo tietyt seurat valmentavat tollaisa -07 nappuloita. Toisaalta joo, kuri ja järjestys pitää olla. Mutta ei kai se nyt niiiin vakavaa vielä tuossa iässä tarvitse olla. Tai mistä minä tiedän, luulen vaan.



O:n näkemys kännykän lataamisesta. Oikea älypuhelin tämä.



Kevät?

Onpas mennyt aikaa...

Muksut olivat yhden yön pääsiäisenä mummilassa. Pidettiin hauskaa kaveriporukalla, enkä muuten ole mitkään aikaan nauranut niin paljon! Ja syönyt itseäni ähkyyn, edes jouluna.

 

Olen tietoisesti yrittänyt vähentää shoppailua, lapsille. Siltikin tein löytöjä, Seppälästä! Ihanat keltaiset Happy paidat molemmille. Tästä se samistelu alkaa... Seppälässä oli muuten muitakin kivoja kuoseja, erityisesti vauvoille. Plussaa! Edelleen himoitsen kuitenkin Mini Rodinin papukaijapaitaa ja köysipaitaa. Mutta alesta? Ehkä?

 

 

 

Jumbon Iittalashopissa oli tänään kaikki -50%. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin jäänyt jonottamaan ja hamunnut itselleni metallisen aaltovadin. Vaikka sellainen jo löytyy, mutta toinenkin kelpaisi.

 

Mikähän siinä on, että aika-ajoin innostun mustavalkoisuudesta. Ja limen vihreästä. Ostin muuten ekan vaaleanpunaisen sisustusjutun, siis kun muitakin värejä olisi ollut tarjolla. Henkkiksen tähtikuvioisen säilyttimen tytölle, pojalla onkin jo pari sellaista vihreää. E rakastaa vihreää, ja melkein kaikki onkin vihreää. Seinä (tähtikuviolla), useimmat vaatteet ainakin osin, kaappi, tekstiilit...

 

Bongasin muuten uuden lastevaatemerkin, Gugguu. Melkein en malta odottaa, että heidän nettishoppi aukeaa ensi kuussa! Ja Hööltä on tullut kaikkea kivaa taas. Rahat hoi, älkää jättäkö!

 

Kyllä se kevät pian tulee. Enää en ainakaan minä uskaltaudu jäälle kävelemään. Jos sitä nyt tulee käveltyä enää kun huomenna on tarkoitus tehdä rapea päiväretki Himokselle. Lapsille kepit koipiin ja itselle kans. Ongelma vaan on kun en ole 15 vuoteen ollut suksilla... Laudalla kyllä, mutta sukset... Voi apua! No, ehkä vaari hoitaa tämän casen.